Kartta - Henties Bay

Kamwandi

Henties Bay (afrikaansiksi: Hentiesbaai, saksaksi: Hentiesbucht) Namibian rannikolla 70 km Swakopmundista pohjoiseen sijaitseva pikkukaupunki. Se kuuluu Erongon alueeseen ja on merkittävä lomanviettokohde. 70 km pohjoiseen Henties Baysta sijaitsee Cape Cross, jossa on merkittävä afrikanmerikarhujen yhdyskunta.

Kaupungissa oli vuonna 2011 4,720 asukasta, kun vuonna 2001 heitä oli siellä 3,285. Henties Bayn pormestari on Herman /Honeb.

Bartolomeu Dias purjehti Atlantin rannikkoa etelään vuonna 1488. Lähellä Henties Bayta hän tapasi niin suuren määrän kalaa, että hän antoi tälle rannikkolle nimen Praia das Sardinhas (‘Kalarannikko’). Makean veden lähteen sieltä löysivät saksalaiset joukot (Schutztruppe) vuonna 1886. Vuonna 1920 paikalla yöpyi eräs malminetsijä. Maistettuaan paikan vettä hänen sanotaan parantuneen vaivoistaan.

Paikka sai nimensä otjiwarongolaiselta majuri Hendrik "Henty" Stefanus van der Merweltä, joka löysi paikan vuonna 1929 ollessaan etsimässä vettä. Hän oli ollut metsästämässä sarvikuonoa rannikon lähistöllä Brandbergin seudulla, sillä eräs museo Pennsylvaniassa oli luvannut palkkion sarvikuonon luurangosta. van der Merwe oli ampunut sarvikuonon ja irrottanut siitä lihat, mutta sitten hänen seurueensa vesivarat kävivät vähiin, ja he lastasivat ruhon kulkuneuvoonsa ja ryhtyivät etsimään vettä.

He suuntasivat Atlantin rannikolle, jonka he saavuttivat lähellä Cape Crossia. Sieltä van der Merwe suuntasi etelään Omarurujoen suulle. Muutama maili siitä etelään hän löysi syvän heikkalaakson, jossa kasvoi ruokokasveja, mikä oli merkki makeasta vedestä. van der Merwe piti paikasta, ja kun hän oli lähettänyt luurangon Amerikkaan ja saanut palkkionsa, hän palasi paikalle seuraavana jouluna ja rakensi sinne pienen mökin. Paikka tuli tunnetuksi nimellä Henty se baai (‘Hentyn lahti’), ja siitä kehittyi lomanviettopaikka, lähinnä siksi, että siellä oli saatavilla paljon kalaa.

Vuonna 1951 Lounais-Afrikan hallinto, joka oli Kansainliiton mandaatilla luovutettu Etelä-Afrikalle, ilmoitti, että Omarurujoen varrella voisivat ihmiset vuokrata maita, mutta pysyvien rakennusten rakentamista ei sallittu. Paikan ensimmäinen kauppa avattiin tuolloin. Paikalle rakennettiin majakka merenkulkua varten, sillä rannikko oli meriliikenteelle vaarallinen. 1960-luvulla kaivoskuiluja kaivettiin alueella, sillä sieltä oli löydetty joitakin kertoja timantteja. Muutaman vuoden kuluttua nämä kaivokset kuitenkin hylättiin tuottamattomina. Vuonna 1966 päätettiin, että joen uomaan ei saanut rakentaa, mutta sen pohjois- ja eteläpuolelle saisi rakentaa. Vuotta myöhemmin paikalle rakennettiin hotelli, ja yhdyskunta alkoi muotoutua sen ympärille.